tiistai 3. helmikuuta 2009

Ei vielä tänään

Olen lahjakas lykkääjä. Potkukelkan lisäksi myös asioiden lykkääminen onnistuu. En ole aina ollut tällainen. Kun joskus huomattavasti nuorempana keksin esimerkiksi tapetoida, minun oli viipymättä ostettava tapetteja ja liisteriä ja tehtävä pitkää päivää, kunnes huoneet olivat kunnossa. Nyt on toisin. Viime vuonna päätin tehdä pintaremonttia yhdessä pikkuisessa vessassa. Asia on puolessa vuodessa edennyt niin, että olen ostanut kaksi rullaa tapettia, joiden ohi kuljen joka päivä monta kertaa suomatta niille ajatustakaan. Joku varmaan luulee, että minulta puuttuu inspiraatio. Ei, vaan minulla ei juuri nyt ole aikaa ja halua inspiraatioon, on tärkeämpiäkin asioita mielessä.

Inspiraatio ei synny tyhjästä. Inspiraation syntymiseksi on ensin ryhdyttävä työhön ja keskityttävä siihen niin, että inspiraatiolle on tilaa. Ennen inspiraatiota saattaa kulua pitkäkin aika, että työ vaikuttaa puuduttavalta, tylsältä, jopa tuskaisalta. Mutta jos olosuhteet mahdollistavat työn jatkamisen, saattaa inspiraatio iskeä ja tuoda tekemiseen uutta iloa ja innostusta.

Kirjoittajanakin osaan lykätä. Viivyttelen tietokoneen ääreen asettumista sekä keksityillä että tekosyillä silloinkin, kun minulla on mielessäni idea, josta kirjoittaa. Joskus kuvittelin sen tarkoittavan, että en enää osaa kirjoittaa, mutta nyt suhtaudun rauhallisesti: inspiraatio tulee kyllä aikanaan ja korvaa lykkäämisen aikaisen tyhjäkäynnin. Eikä kyse ole edes tyhjäkäynnistä, vaan alitajunta tekee töitä silloinkin, kun kirjoittamisen sijasta teen jotain muuta.

Kun aikoinaan tein gradua, käytin pari vuotta tutkimusaineiston ja -kirjallisuuden keräämiseen ja aiheen ajatteluun, mutta sanaakaan en kirjoittanut omia ajatuksiani talteen, vaikka siihen meitä nimenomaan neuvottiin. Kun sitten aloin kirjoittaa, gradu oli kasassa kuudessa viikossa. Kirjoitin aamusta iltaan seitsemän päivää viikossa ja yöt näin gradusta unia. Tuo kuuden viikon kirjoitusrupeama on jäänyt mieleen yhtenä elämäni onnellisimmista jaksoista. Se oli täynnä keskittymistä, iloa ja inspiraatiota.

En kuvittele pääseväni samaan vessaremontin kanssa, mutta luultavasti tulen nauttimaan siitäkin työstä – sitten kun olen valmis inspiraatioon. Tänään on kirjoittamisen aika, tänään ei tehdä remontteja.

Ei kommentteja: