Kirjoittaminen on yleensä melko yksinäistä puuhaa, mutta aina välillä kannattaa lyödä luovat päät yhteen. Tammikuussa teetin kirjoittajapiireissä klassisen tehtävän, jossa yksi aloittaa kirjoittamalla tarinan alkulauseen ja kukin vuorollaan jatkaa sitä virkkeen verran. Tällöin jokaisen on hyväksyttävä se, mitä edellä kirjoittanut on keksinyt, mutta vastaavasti jokaisella on mahdollisuus viedä tarinaa haluamaansa suuntaan. Tällä kertaa ohjeistin lisäksi niin, että kolmannen kirjoittajan piti tuoda tarinaan uusi henkilö ja kuudennen vaihtaa tapahtumapaikka. Mahdoton tehtävä? Ei suinkaan, vaan tuloksina oli hienoja pieniä tarinoita, joista tuon tähän yhden. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Hytönen, Sinikka Hytönen, Niilo Kukkanen, Marjatta Nevalainen, Lea-Elina Nikkilä, Sirkka Rekola ja Anneli Tommola. Itse enää muista, kuka heistä on minkäkin virkkeen takana, mutta sillä ei sinänsä ole mitään väliäkään; tarina on yhdessä kirjoitettu. (Valitettavasti sisennykset eivät toimi tässä blogissa, joten tekstissä ei ole kappalejakoa.)
Pitkin liukasta, sateen sulattamaa talvista tietä kulkee viiden hitaasti etenevän miehen ryhmä selässään painavat rinkat revontulten leimutessa pohjoisella taivaalla. Jokainen keskittyy siirtämään askelta toisen edelle samalla kuitenkin kuunnellen kaukaa kantautuvaa susien ulvontaa ja oman vatsan kurniessa nälkäänsä.
- Kurkelan Kalle! Mitä renki retostaa pulkassa! Saalistako?
- Miten nyt siihen ilmaannuit, en nyt arvannut tällä reissulla ketään tapaavani, eikä sinun kannata minun pulkastani ja saaliistani olla huolissaan.
Saaliin kuljettaminen tällä kylällä ei onnistu salaa, mutta onpahan jotain juttua sivukylällä, kun arvelevat mitä peitteen alla oli.
Viimesyksyinen retki Suomenlahden rannoilla, täyden pirtulastin kanssa onnistui erinomaisesti ja tulijuomat saatiin vaihdettua rahaksi eikä kytät ennättäneet saaliinjaolle.
Tie kaartaa jyrkästi oikealle ja tulee peltoaukealle. Tuuli puhaltaa hyisesti ja repii miesten vaatetusta. Kylmä karmii jokaista. Matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti