Noin minulta usein kysyvät kirjoittajapiireistä kiinnostuneet ihmiset. Tietysti kirjoittajapiireissä kirjoitetaan, mutta enemmän siellä käytetään aikaa keskusteluun. Kirjoittaminen tapahtuu pääosin kotona, ja ryhmätapaamisissa tehdään vain nopeita, luovuutta ja mielikuvitusta herätteleviä kirjoitusharjoituksia.
Poikkeuksen tekee Minna Pauliina, joka aloitti Joutsan ryhmässä uutena opiskelijana viime syksynä. Riisuuduttuaan iloisenvärikkään takkinsa ja huivinsa hän ottaa esiin muistikirjan ja kynän ja alkaa kirjoittaa. Toisella korvalla hän seuraa meitä muita, kun käymme palautekeskusteluja niistä teksteistä, joita ryhmäläiset ovat kotonaan kirjoittaneet. Kun keskustelujen lomassa teemme nopeita kirjoitustehtäviä, Minna Pauliina siirtää muistikirjansa hetkeksi sivuun ja tekee tehtävät muiden kanssa. Kun ne on kirjoitettu ja ääneen luettu, hän ottaa taas muistikirjansa esiin ja jatkaa siitä, mihin jäi ennen tehtävää. Ja näin me joka toinen viikko vietämme illan yhdessä, Minna Pauliina kirjoittaen, me muut enimmäkseen keskustellen. Mutta vielä ennen kuin lähdemme kotiin, kokoontuminen huipentuu siihen, että Minna Pauliina lukee ääneen sen, mitä on illan aikana kirjoittanut. Syksystä lähtien olemme saaneet seurata hänen elämänvaiheitaan hänen syntymästään lähtien, tutustua hänen sukuunsa ja kuulla, miten hän tapasi tulevan miehensä ensimmäistä kertaa. (Elokuvakäsikirjoittajien ja kirjailijoiden sietäisi muuten olla kateellisia, kun eivät ole keksineet mitään niin hauskaa kuin Minna Pauliinan seurusteluaika!) Minna Pauliina sekä kirjoittaa että lukee hienosti, ja me olemme etuoikeutettuja, kun saamme kuunnella hänen tarinaansa tuoreeltaan.
Olen opiskelijoilleni aina korostanut kirjoittamisen helppoutta: ei tarvitse muuta kuin laittaa kynä paperille ja antaa mennä. Aika moni on jo vakuuttunut, vaikka tietenkään arkielämä ei aina anna mahdollisuutta keskittyä sen vertaa, että saisi sen kynän ja paperin esiin. Minna Pauliina on ratkaissut asian tavalla, joka tuottaa iloa sekä hänelle itselleen että meille kuulijoille. Ryhmällä on tänä keväänä vielä kolme tapaamista. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuuntelemaan kiinnostavan ja hauskan elämäkerran seuraavia vaiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti