tiistai 27. heinäkuuta 2010

Poikki ja pinoon

Puulla lämmittävän omakotiasujan tulee aina huolehtia siitä, että liiterissä on riittävästi kuivia halkoja ja klapeja, jotka on tietenkin pinottava, sillä pinoissa puut vievät vähemmän tilaa, kuivuvat nopeammin ja ovat talvella mukavammat ottaa.

Pinoaminen on yksinkertaista, jopa tylsää hommaa, mutta myös kummallisen kiehtovaa. Kun asetan klapeja, myös pääni sisällä tapahtuu jotain. Kaaoksesta tulee järjestystä, ideat saavat muotoja, hatarat ajatukset muuttuvat valmiiksi lauseiksi, uudet maailmat syntyvät.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Hahmotusongelmia

Tänä aamuna olivat aivoni ilmeisesti vielä unessa, kun tartuin Mikkelin kaupunkilehteen. Erään jutun otsikosta iski nimittäin vastaan sana, jota en meinannut ymmärtää: suolentiskisoihin. Lopulta hahmotin kirjaimista kolmiosaisen sanan suolen-tiski-soihin. Mutta eihän siinä ollut mitään mieltä. Vasta kun luin koko otsikon, tajusin, mistä jutussa oli kyse. Rakkaat lukijani tajusivat sanan oikean merkityksen tietysti välittömästi, vai kuinka:)

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Turvallisesti hississä

Kännykän muistikortilta löytyi viereinen kuva, jonka olen pari kuukautta sitten ottanut jyväskyläläisen kerrostalon hissistä. Minusta kaikenlaiset kyltit ja ohjeet ovat kiinnostavia, ja erityisesti vanhat ovat usein jopa kauniita. Myös kielen ja kulttuurin muutoksia voi niistä havaita. Kuvan ylemmässä, uudessa kyltissä sinutellaan. Vanhassa kyltissä käytetään monikkomuotoa, jonka tulkitsen niin, että siinä puhutellaan kaikkia talon asukkaita kerralla, mutta voi sen tietysti tulkita myös teitittelyksi. Alemman kyltin teho on varmasti ollut kovin heikko; vaikka siinä kielletään tavarankuljetus, myöhemmin hissin seinään on liitetty ohjeet siitä, miten sitä tavaraa turvallisesti kuljetetaan.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Hellettä

Helteet rajoittavat yllättävän paljon elämää. Auringossa en jaksa edes oleskella, saati tehdä töitä, joten puutarha- ja pihahommat on hoidettava aamuvarhaisella tai iltamyöhällä. (Ensi yöksi olen suunnitellut nurmikon leikkaamista.)

Helteillä myös puutarhakasvien on saatava paljon vettä, joten kastelemisessa riittää puuhaa. Viime viikonvaihteessa kasvit saivat pärjätä neljä päivää ilman kastelua, kun olin Virossa. Sinä aikana saderintamat olivat ilmeisesti kulkeneet kahta puolen tämän paikan ohi, sillä kun sunnuntaina palasin kotiin, sademittari näytti nollalukemia. Siitä huolimatta vastaanotto oli kukoistava: kasvihuoneessa oli lähes täysikokoisia kurkkuja, mausteyrtit rehottivat tyytyväisinä, tomaattien raakileet olivat kasvaneet reippaasti ja avomaalla maissintaimet venyneet rutkasti pituutta. Selviämisen salaisuus oli siinä, että ennen reissua aloitin jo monta päivää aiemmin kasvien tehostetun kastelun, eräänlaisen nestetankkauksen. Kun vielä lähtöpäivän aamuna kastelin kaikki reippaasti, helleaalto ei ehtinyt kasveja nujertaa. Kasvihuoneen tuuletuksenkaan kanssa ei ollut ongelmia, sillä tähän aikaa vuodesta ovi on muutoinkin yötä päivää auki.

Olen aina kuvitellut, että kasvihuoneen takia en voi lähteä kesällä kahta päivää pidempään reissuun, mutta nyt on sekin luulo vääräksi todistettu. Menetelmäni eivät ehkä olleet oikeaoppisia, sillä kirjatiedon mukaan kasvihuonetta ei voi jättää edes pariksi päiväksi yksin. No, eivät minun muutkaan tekemiseni aina ole niin kuin kirjoissa ja ohjeissa, vaan vanhan lastenlorun mukaan: "Muut tehkööt tavallaan, me teemme näin, pää on pohjamudassa ja pyrstö ylöspäin."

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kesäjournalismia

Radio- ja lehtitoimittajat jututtavat näinä aikoina ihmisiä tärkeistä asioista. Otatko aurinkoa vai oleskeletko mieluummin varjossa? Käytätkö aurinkovoiteita? Syötkö irtojäätelöä? Mikä on lempimakusi? Pitäydytkö vanhoissa suosikeissa vai kokeiletko uusia makuja? Vieläkö nautit helteestä vai kaipaatko jo sadetta?

Samanlaisia, usein parempia, juttuja tekevät talvisin yläkoululaiset, jotka suorittavat viikon TET-harjoittelunsa lehtien toimituksissa. En suostu uskomaan, että kesällä kaiken pitäisi olla jotenkin kepeämpää ja höttöisempää kuin talvella. Maailma on täynnä tärkeitä, huomionarvoisia asioita, jotka eivät jää kesälomalle vain sen takia, että toimituksissa ollaan kevyellä kesäfiiliksellä.