Konstaapeli Saarinen

Maanantaina meille tuli kylään pari tuttavaa. Raivasin pöydältä enimmät tavarat ja katoin siihen kahvimukit. Kesken kahvittelun huomasin, että pöydälle oli jäänyt ruskea, hiukan rypistynyt kirjekuori, jonka päällä luki selkeällä käsialalla Konstaapeli Saarinen. Vieraamme saattoivat  nähdä nimen ja tittelin selvästi, ja aika usein he kuorta vaivihkaa vilkaisivatkin. Odotin  sopivaa tilaisuutta kertoa, mikä kuori oli kyseessä, mutta juttu polveili muissa asioissa niin vilkkaasti, ettei siitä niin vain  voinut siirtyä kuoreen ja konstaapeliin. Luulevatkohan he, että olen joutunut jollain lailla tekemisiin poliisin kanssa, minä pohdiskelin, kun vieraat eivät malttaneet olla vilkuilematta kuorta mutta eivät myöskään rohjenneet kysyä siitä mitään. Ja miksi minun pitäisi mitään kertoa, minä lopulta päätin ja niin jäi vieraille selviämättä konstaapeli Saarisen tapaus.