torstai 21. maaliskuuta 2013

Pumppuaseman kuulumisia

Näytelmäharjoitukset Kangasniemellä ovat hyvässä vauhdissa, ja olen tosi tyytyväinen kahdeksan hengen näyttelijäryhmääni. Harjoittelemme toistaiseksi alakoulun pienehkössä salissa, mutta se riittää tässä vaiheessa oikein hyvin. Huhtikuun puolella pääsemme sitten varsinaiseen esitystilaan, Kangasniemi-saliin. Erityisen mukavaa on toimia ryhmässä, jossa saan keskittyä ohjaamiseen ilman että tarvitsee olla samaan aikaan myös tuottaja/tiedottaja/jokapaikanhöylä. Aiemmassa ryhmässä väsyin  nimenomaan siihen, että piti  olla kuvittelin, että piti olla kaikkea.

Joskus kuulee väitteitä, että ei pitäisi ohjata omia käsikirjoituksia. Sitä on muka niin sokea omalle tekstilleen, ettei sieltä ohjaajana löydä niitä juttuja, joita joku muu löytäisi. Ja katinkontit! Totta kai joku toinen ohjaaja löytää käsikirjoituksestani jotain sellaista, mitä en itse havaitse, mutta eihän hänkään löydä kaikkea löydettävissä olevaa. Ei kukaan löydä. Jokainen ohjaaja ja työryhmä tekevät samasta kässäristä omat tulkintansa, eikä niistä tulkinnoista yksikään ole se ainoa oikea. Ja väitän kyllä, että ohjaajana osaan katsoa omaa käsikirjoitustani niin sanotusti ulkopuolisin silmin. Saatan ihan hyvin harjoituksissa puhua käsikirjoittajasta kuin se en olisikaan minä ("Käsikirjoittaja on ilmeisesti tarkoittanut, että tämä henkilö pelkää...) ja päätyä erilaisiin tulkintoihin kuin käsikirjoittaja-minä ("Entä jos tämä tämä henkilö ei olisikaan peloissaan, vaan... ") Myös näyttelijät vaikuttavat siihen, että alan katsoa käsikirjoitustani toisin silmin kuin sitä kirjoittaessani. Heidän kommenttinsa, reaktionsa  ja ehdotuksensa avaavat minulle uusia näkökulmia tekstiin, ja se jos mikä on mukavaa.

Mielestäni oman tekstin ohjaaminen on kirjoittamisprosessin luonnollinen jatke, sillä näytelmähän on valmis vasta sitten, kun se esitetään, ja totta vieköön käsikirjoittaja saa ohjata yhden version siinä missä kuka muukin. Ehkä toisin ajattelevat ovat niitä kriitikoita, jotka ovat jotenkin tyytymättömiä lopputulokseen ja olettavat sen johtuneen siitä, että käsikirjoittaja on itse sen ohjannut.

Näytelmään on kuulemma tehty jo ensimmäinen ryhmävaraus, mikä muistuttaa siitä, että emme harjoittele turhaan. Toivottavasti Pumppuasemalla käy ensi kesänä kova kuhina.


Ei kommentteja: