Kuulin ohimennen tuntemattoman eläkeläisen kehuvan mukavaa elämäänsä. Samalla hän kuitenkin harmitteli, ettei nuorena tiennyt elämästä sitä, mitä nyt tiesi. Jos olisi tiennyt, olisi voinut elää jotenkin viisaammin. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä. Jos nuori tietäisi sen, mitä vanha tietää, hän ei eläisi nuoruutta lainkaan. Eiköhän elämän kaikissa vaiheissa ole parasta ole juuri se, että kokee ja oppii uusia asioita ja kartuttaa omaa elämäntaidon pääomaa. Eikä se lopu keski-iässä tai eläkeläisenä vaan jatkuu kaiken aikaa. Yritysten ja erehdysten kautta, virheitä tehden ja niistä toivottavasti oppien, risteysasemilla valintoja aprikoiden ja valinnoista vastuuta kantaen, mutta ennen kaikkea ottaen vastaan uteliaasti ja iloisesti sen, mitä elämä tarjoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti